Helmikuun taikaa

Aika on mennyt kuin siivillä. Hilirimpsiksen mammaa jo aivan kauhistuttaa ajatus tyttösten muuttamisesta omiin koteihin....Neitokaiset ovat vauhdikkaita tapauksia edelleenkin ja kodin kaikki nurkat on tutkittu erittäin tarkkaan.

Liinu on tyttösistä nykyisin se selkeä prinsessa aka pissis. Hän on Hieno Neiti ja ei takuulla koske mihinkään likaiseen tai epäilyttävään. Tosin välillä hän unohtaa roolinsa ja painii siskojensa kanssa aivan hiki päässä. Savonlinnassa odotteleva Taavi tulee olemaan vielä ihmeissään uuden siskonsa prinsessa eleistä : )

Chili puolestaan on se, josta ihmismaailmassa tulisi varmastikin Professori Chili! Hän on se pentueen järki ja ajattelija. Tyttö on saanut aivoja koko lauman edestä ja mielellään niitä käyttääkin. Hän tietää arvonsa ja on sitä mieltä, että ei tarvitse neuvoja keneltäkään. Chili rakastaa juksata siskojaan. Chilillä on myös tarkka päivärytmi, hän herää nokosiltaan vasta klo:17.00 jälkeen, ei yhtään ennen vaikka mamma huutaisi itsensä kipeäksi neitiä etsiessään.Onnea vaan Iisalmeen neidin etsinnöissä tulevaisuudessa : )

Diorin uusi kotiväki voi puolestaan alkaa neulomaan itselleen rautaisia villasukkia. Diorille iskee öisin mieletön pakkomielle ihmisten varpaisiin ja hän tekee aivan kaikkensa onnistuakseen saalistamaan edes yhden varpaan per yö. Dior rakastaa myös ihmisten hameen helmoissa roikkumista ja oikeastaan kaiken vähänkään liikkuvan asian jahtaamista.

Sissi on pentueen aivottomin versio. Vauhtia on selkeästi enemmän kuin kykyä ajatella ja kaikkihan arvaavat mitä siitä seuraa...Todella paljon törmäilyä, tipahtelua, hupsiksia sekä kupsiksia...Luonteeltaan siis aivan passeli meidän perheeseen! Jos edes mielessäni pohdin tytön sijoittamista, niin heti seuraavana yönä voin olla varma, että tyynylläni on maailman kova äänisintä kehräystä ja koko yön saan mustia suukkosia. Aamuun mennessä ihmettelenkin miten olen voinut edes ajatella tämän pottunokkaisen ja pieni korvaisen neidin sijoittamista mihinkään. Ei minusta taida koskaan kunnon kasvattajaa kehkeytyä, kun minut saa näin helposti hurmattua...

Vaikkakin tuleva pentujen lähtö jo nyt surettaa ja pelottaa, niin olen maailman onnellisin kasvattaja tällä hetkellä. Syy siihen on se, että tiedän koko siskosten sarjan saavan erittäin rakastavat ja ihanat kodit. Kuten viime pentueenkin kohdalla, minulla on jälleen sellainen olo, että oikeat kissat löysivät juuri oikeat ihmiset itselleen. Se on oikeaa sielujen sympatiaa! Tosin perheet eivät taida vielä arvatakkaan millaisia touhu liisoja tulevat kotiinsa täältä kantamaan!

Hulina viikko takana

Tähän viikkoon on mahtunut paljon. Nautimme Axilur matokuurit tällä viikolla ja nyt pennut söivät ne jo erittäin mallikkaasti. Meillä oli pieni kakkakriisi ja pientä sekä vetelää kakkaa löytyi joka paikasta. Nyt siitä on selvitty ja painot nousee taas huristen, ihanaa! Lapsukaiset on oikein virkeitä tapauksia ja olleet vaikka kakka lensikin löysänä. Pienokaisten perheet ovat vierailleet tapaamassa tulevia sohvan valtaajiaan ja tuoneet tuoksuja uusista kodeista neideille.

Liinun uusi purkinavaaja mamma kävi tänään katsomassa neitosta ja samalla varmistui, että Liinusta tulee sitten Savonlinnan friidu. Liinu saa ystäväkseen komean Taavi pojan, joka kovasti jo odottelee uutta ystäväänsä. Liinu tulee varmasti vierailemaan myös Kuopiossa jatkossakin, jottei nyt ihan täysin juuret unohdu!

Rokotukset siirtyivät ensi viikkoon, joten viikon päästä on jännät hetket käsillä. Aika menee kuin siivillä, tuntuu kuin pennut olisivat vasta syntyneet ja nyt pesästä lento ei ole enää kuin kuukauden päässä. Ikävä tulee olemaan aikasen iso. Varsinkin, kun myös Bertta mamma palaa samalla omaan kotiinsa Tiinan, Samin ja Tinkan luokse. Saas nähdä miten meidän perhe selviää kissapopulaation vähenemisestä..

Meillä mennään ja LUJAA!

Pentupesän kakaraiset ovat valloittaneet koko talon. Kissanhiekkaa löytyy nykyään siis aivan kaikkialta. Tänään tulimme kotiin ja huomasimme jouluvalomme sijoitellun uudelleen. Se roikkui johdostaan pää alaspäin keittiön pöydän alla. Ilmeisestikin joku neitosista haaveilee sisustajan urasta ja minun valitsema paikka valolle ei ollut mieleinen. Olohuoneeseen olen myöskin valinnut väärän värisen tapetin, sillä siitäkin oli joku käynyt palasen nappaamassa. Mysteereistä hauskin on se, että miten ihmeessä nuo alle kiloiset tirpat onnistuvat heittämään yläkerran matot alakertaan??? Hauskaa lapsosilla ainakin on, sitä ei käy kieltäminen. Hilirimpsis mamman hermot puolestaan ovat joskus astetta tiukemmalla ; )))

Olemme kovasti myös yrittäneet pentujen kanssa harjoitella yläkertaan syömään tulemista. Lapsoset kun eivät meinaa vapauden huumassaan muistaa syöpötellä. Kaikille muille pentujen erikoisherkku maistuu kyllä erinomaisesti. Isommille kissoille lapsosten seisovapöytä on aivan vastustamaton houkutus ja koira vanhuksemme varmaan räjähtävät joku päivä, kun varastavat pienten eväät aina kun silmä välttää. Enää siis tarvitsisi nuo ihmislapset opettaa Royal Caninin penturuokaan, niin olisimme kaikki samalla dietillä : ))) Tänäänkin kävin tyhjentämässä paikallisen eläintarvikeliikkeen hyllyt tyhjiksi ja herkkusuiden fiesta sai taas onnellisesti jatkoa!

Nyt pennut ovat toisaalta ihanimmillaan. Toisaalta ovat niin pieniä ja viattomia ja toisaalta taas leikkivät jo niin isoa kissaa kuin vain voivat. Bertta emo päätti alkaa kaipailemaan miestä vieraisille uudelleen ja jollotus on sen mukainen. Tenavat katsovat äitiään pää kallellaan ihmetellen, että mikä sille nyt on tullut. Muut taloutemme neitoset saavat tasaisin väliajoin Bertalta lähdöt ja kollipoikaa neiti kiusaa koko rahalla oven takaa. Siinä ei auta sitten minkään maailman implantit, jätkän pää on hurmiosta sekaisin. Laulua siis huushollissamme riittää ja hyvä niin, tietääpähän, että kaikki on maailmassa hyvin, kun ääntä piisaa.

Hilirimpsis kuittaa ja kiittää sekä toivottaa tietenkin oikein antoisaa vuotta 2010!