Joulun jälkeistä!

Joulusta selvisimme hengissä koko porukka. Pukki toi pikkuisille ihanaisia pikku hiiriä sekä palloja. Neitoset kasvavat hurjaa vauhtia ja touhun määrä lisääntyy koko ajan. Nyt mennään jo kovaa ympäriinsä. Ballo neitosen kutsumanimeksi tuli Dior uuden emännän lempituoksun mukaan.
Tänään päätimme, että Koko on Sissi ja jää suikkelehtimaan Hilirimpsis laumaan. Konsta onkin nimennyt neidin omaksi kissakseen.
Silmä neitonen edelleenkin odottelee mistä hänen omat ihmisensä tulevat, tyytyväinen ilmeisesti oli kumminkin Dirlittan nimeen...
Pennut ovat pääsääntöisesti yläkerrassa, ainoastaan Dior on keksinyt mitä varten meillä on tuollaiset rappuset tuossa keskellä parasta leikkialuetta. Hän käykin säännöllisesti alakerrassa vierailulla ja kertoo sitten kuulumisia lopuille siskoilleen. Kaikki muut tuijottavat hölmistyneinä rappusten yläpäässä, että mihin se sisko katosi. Bertta on ihmeissään, kun saa juosta kahden kerroksen välillä vahtimassa tenaviaan.
Nyt sitten odottelemme ensimmäisiä rokotuksia saatavaksi ja hieman jo jännitystä on ilmassa selkeästi.

Uudet tuulet puhaltavat

Pienokaiset syövät jo täysin kiinteää ruokaa vieraillen välillä Bertta-äidin tissillä. Hiekkalaatikkoa käytetään jo ahkerasti ja suurinosa tuotoksista osuukin jo oikeaan paikkaan.
Joulupukkia odotellaan kovin saapuvaksi, se kuulemma tuo kaikkia ihanaisia lahjoja kilteille kissanpennuille ; ) Lapsukaiset ovat saaneet koko yläkerran käyttöönsä täysipäiväisesti. Riemua riittää, kun huoneiden määrä kasvoi ja reilusti! Alakertaan ei ole vielä yksikään pennuista mennyt. Bertta pitää tästä huolen. Bertta ei salli perheemme Halla neitosen tulla laisinkaan enää yläkertaan. Pelkää varmaan Hallan omivan hänen suloiset lapsukaisensa.
Tänään nautimme taas kerran matolääkettä ja voi jestas millainen sota siitä syntyi. Chili varsinkaan ei voinut ymmärtää miksi tungen jotain hänen suuhunsa ja pisti vastaan kaikin voimin. Nyt on sitten ihmismamman kädet täynnä pieniä viiltoja. Tenavien rekkarit lähtevät hakuun tässä pyhien aikana. Koko on virallisesti Hilirimpsis Daigadaigaduu, Chili Hilirimpsis Dirlandaa, Ballo Hilirimpsis Delilah ja silmä Hilirimpsis Dirlittan.

Ballon sekä Kiilan elämät ovat tässä muutenkin mullistuneet! He ovat löytäneet ne ikiomat, ihanat ja rakastavat kotinsa. Kiilasta onkin sen myötä tullut Chili ja Ballon tuleva kutsumanimi selviää piakkoin. Chili muuttaa Lotta-tätinsä naapuriin Iisalmeen ja Ballo puolestaan jää sulostuttamaan Kuopion kissapopulaatiota. Silmä odottelee innolla, josko hänkin saisi kunnollisen kutsumanimen ja hurmaavat ihmiset, jotka kävisivät katsomassa täällä vain häntä siihen asti, kun pääsee muuttamaan mammantissiltä omaan kotiin. Kokolla on myöskin perhe, itseasiassa kaksi. En ole vielä osannut satavarmasti päättää itsekään, että sijoitanko neidin....Koko tekee kaikkensa hurmatakseen minut, jotta saisi jäädä kotiin asumaan ja aika hyvin neitonen on projektissaan onnistunutkin....Ainut vaan, että sen seuraavan meidän kotiin jäävän miukun piti olla sininen! Viimeksi kun sinistä hain, muutti meille hopea ja nyt meinaa samoin käydä mustan kanssa. On tämä kissaelämä sitten ihmeellistä. 

Siivouspäivä!

Tämä viikonloppu on ollut kissakakaroille vauhdikasta aikaa. Eilinen tutustuttiin alakerran saloihin ja pikku tyypit juoksivat häntä töttöröllä kiekkaa, niin kauan että sammahtivat. Ballo oli keksinyt viime vuotisten pentujen tekemän piilopaikan ja sieltä häntä sitten saikin hieman etsiskellä. Viimeisimmät Hilirimpsis kakarat, kun murtautuivat sohvan alakankaasta läpi päästen sitä kautta sohvan sisään.
Eilen otettiin Ruotsalaisen Aulin avustuksella lapsosista neljä viikkoiskuvat ja ihmeteltiin värejä sekä sukupuolia. Väreinä olisi nyt sitten kolme hopeaa kuviolla ja yksi mustasavu. Kuvioina olisi tabbyä ja tiikeriä. Sukupuolet aiheuttavat ihmetystä myöskin. Kovin varmana poikana pidetty Kiila taitaakin tehdä sukupuolen vaihdoksen, sen verran identtisiä lasten takamukset nyt ovat. Odotellaan ja katsellaan, kyllä aika näyttää.
Tänään tutustuimme imuriin. Tähän asti hra Harja on ollut mitä mukavin kumppani ja ihana leikkikaveri, mutta tänään ihmismamma saapui suuren ja pörisevän vekottimen kanssa huoneeseemme. Kaikki tuijottivat tapahtumaa rivissä omassa pesässään silmät lautasen kokoisina. Hyvin toimenpide meni kaiken kaikkiaan ja tenavat ovat tyytyväisiä pölyttömämpään ympäristöönsä.  Painot ovat nousseet kaikilla kivasti ja 400 g on mennyt rikki. Kiinteää evästä maistellaan ja tissillä käydään tiuhaan. Bertta on luottavainen mamma ja seurailee lastensa tekosia välillä kulmiaan mutristaen. Yöpuulle pesue aina painuu kasaan omaan lämpimään pesäänsä ja aamulla juostaan sieltä heti vastaan, kun valot syttyvät. Oikein terhakoita tenavia, joilla on päivärytmit kohdillaan! Kovasti vauvat jo odottelevat tietoa omista rakastavista kodeistaan ja tulevista kutsumanimistään....

Yäk!

Tällä viikolla meillä oli matolääke päivä ja pikku miut eivät pahemmin siitä välittäneet. Mutta napaan asti sisäisesti taisi pilleri kumminkin kulkea!
Maailma on avartunut pennuilla muutenkin. Maanantaina murrettiin pentulaatikon seinä ja nyt sitten saapastellaan kokonaisen huoneen leveydellä. Sitä ei voi sanoin kuvata miten söpöä on, kun neljä hellyyttävää pallomassua viipertää lattialla. Askel on vielä jonkun verran huojuva, mutta eteenpäin päästään. Viereisiä huoneita on myös käyty tutkimassa ihmismamman turvallisessa seurannassa.
Pienen pieni hiekkalaatikkokin asennettiin lattialle ja se on kiinnostanut koko jengiä, lähinnä tosin vain leikkimielessä.
Kiilasta tulee isona jonkin sortin remonttireiska, sen verran innolla hän yrittää "korjata" pesän rakenteita. Ballo neitonen puolestaan sisustaa kaiken sen minkä velipoika korjaa. Koko sekä Silmä eli Liinu ovat keskittyneet lähinnä vaanimiseen ja painimiseen, pitäähän se jonkun ruoka pöytään tuoda ; ) Painot nousevat kaikilla tasaisesti ja virtaa tuntuu riittävän kiitettävästi. Huoneen oven kun avaa, niin neljä söpöläistä suorastaan syöksyy vastaan.

Vauhdin alkeet

Täytyy tulla pikaisesti kirjoittamaan Hilirimpsis päivitystä. Huomenna olisi sitten lähtö Riikaan näyttelyyn ja siellä meneekin ensi viikkoon. Tänään kävin laittamassa uusia kuvasia galleriaan, käykääs ihailemassa!
Tässä illan lasten touhuja seuranneena täytyy sanoa, että kissa sekä ihmislapsissa on jotain samaa. Tässä pentueessa ainakin näyttäisi joukon ainoa poika olevan todellinen mammanpoika. Tytöt hurvittelevat jo pesän nurkassa hirmuista kyytiä ja kaikki kiinnostaa. Kiila innostuu vain äidistään ja äiti on se ainoa oikea leikkikaveri jne. Perinteinen mies siis ; )))) Kiila on myös ehdottomasti vaikein kuvattava koko joukosta. Siitä on mahdotonta saada onnistunutta kuvaa tai edes vähän sinne päin. Silmä neitonen on joukon aktiivisin. Pennuilla ei ole edes kolmea viikkoa ikää ja nyt yritetään jo kiivetä suoraa seinää pois pesästä ja tutkimaan maailman ihmeitä. Ballo on herttaisen suloinen, oikea neiti ihminen näyttäisi hänestä kehittyvän. Oman arvonsa tunteva ehdottomasti, muistaa kertoa sen useimmiten myös muille. Koko hengailee paikasta toiseen ja välillä näyttää hyvinkin hoopolta katsellessaan silmät kierossa, että mihinkäs nämä minun jalkani nyt toivat minut...

Lisää kuulumisia pentupesästä luvassa siis ensi viikolla, nyt keskitytään ukin ja laiheliini enon näyttelymatkaan!

Maanantai ja uudet kujeet

pikku kissojen laumalla oli Jenna-täti hoitajana yhden yön ja siinäkös miukuilla ihmettelemistä riitti. Aika oli kumminkin mennyt erittäin hyvin ja minusta tuntui kuin pennut olisivat kasvaneet aivan silmissä. Värejä pähkäilen päivittäin ja kovasti uskoisin seassa olevan kaksi hopeatiikeriä, yhden sinitabbyn sekä koko saattaa vaihtaa värinsä mustasavuksi. Aika näyttää, mutta kärsimätön ei jaksaisi odottaa.
Pennut nostelevat jo kovasti päätään äänen suuntaan ja muutenkin yrittävät tutkiskella maailmaa tutisevin jaloin ja harottavin silmin. Punnituksen aikaan ääntä lähtee kuin isommasta kissasta konsanaan. Ihanaa nähdä millaisia luonteita karvatenavat tulevat kasvaessaan saamaan.

Maailman valloitusta silmät auki

Pentupesässä jylläävät uudet tuulet. Kaikkien pentusten silmät ovat auenneet ja pienillä, kauniilla silmillä katsellaan uteliaana ympärille. Ihmismammallekin karjuttiin painonmittauksissa paljon kovemmin kuin ennen. Olivat varmaan kuvitelleet minut kauniimmaksi ja karvaisemmaksi ja todellisuus iski kovaa ; ) Lapsukaiset kasvavat huristen ja nyt jo mietityttää miten ne helmikuussa lähtevät valloittamaan uusien palvelijoidensa koteja. Ikävä tulee olemaan hirmuinen. Lapsukaisten virallisia nimiä on jo mietitty ja kissanristiäiset olisi tarkoitus pitää, kunhan noista väreistä saa hieman enemmän selvää. Kauniita sekä komea pienokaiset ovat joka tapauksessa. Bertta hyysää lapsiaan tunnollisesti ja on ollut tyytyväinen pesän sisustukseenkin. Ainoastaan viime lauantaina neiti sai päähänsä yrittää muuttaa lastensa kanssa alakerran kenkäkaappiin. Minä en asiasta ollut samaa mieltä ja Bertta tyytyi päätettyyn pienen ja sievän keskustelun jälkeen.

Viikon vanhojen Hilirimpsiksien kuulumisia

Pentupesässä voidaan oikein pulleasti, kaikki pennut ovat noin 200 grammaa tällä hetkellä. Annikki kävi eilen meillä vierailulla ja pentujen värejä ihmettelemässä. Mitään varmaa ei hänkään vuosikymmenten kokemuksella voinut vielä sanoa.Onnistuimme saamaan pesään siis sangen hassun värisiä lapsukaisia! Täytyy siis yrittää vain malttaa mielensä ja katsella pentusten kehittyessä miltä väritykset näyttävät. Kunhan eivät vihreitä ole, niin kaikki kelpaa!Sukupuolista uskaltaisin arvella tyttöjengin keskelle yhden pojankin humpsahtaneen : ) Meidän perheessä riittää vauveleista iloa. Lapset hoitavat pentujen viihdytyspuolen ja hyvin tarkkaan ovat mukana myös aamuin illoin tapahtuvissa punnituksissakin. Ottavat varmaan mallia sen varalle, kun jatkavat Hilirimpsiksen seuraavana sukupolvena....