Maanantai ja uudet kujeet

pikku kissojen laumalla oli Jenna-täti hoitajana yhden yön ja siinäkös miukuilla ihmettelemistä riitti. Aika oli kumminkin mennyt erittäin hyvin ja minusta tuntui kuin pennut olisivat kasvaneet aivan silmissä. Värejä pähkäilen päivittäin ja kovasti uskoisin seassa olevan kaksi hopeatiikeriä, yhden sinitabbyn sekä koko saattaa vaihtaa värinsä mustasavuksi. Aika näyttää, mutta kärsimätön ei jaksaisi odottaa.
Pennut nostelevat jo kovasti päätään äänen suuntaan ja muutenkin yrittävät tutkiskella maailmaa tutisevin jaloin ja harottavin silmin. Punnituksen aikaan ääntä lähtee kuin isommasta kissasta konsanaan. Ihanaa nähdä millaisia luonteita karvatenavat tulevat kasvaessaan saamaan.

Maailman valloitusta silmät auki

Pentupesässä jylläävät uudet tuulet. Kaikkien pentusten silmät ovat auenneet ja pienillä, kauniilla silmillä katsellaan uteliaana ympärille. Ihmismammallekin karjuttiin painonmittauksissa paljon kovemmin kuin ennen. Olivat varmaan kuvitelleet minut kauniimmaksi ja karvaisemmaksi ja todellisuus iski kovaa ; ) Lapsukaiset kasvavat huristen ja nyt jo mietityttää miten ne helmikuussa lähtevät valloittamaan uusien palvelijoidensa koteja. Ikävä tulee olemaan hirmuinen. Lapsukaisten virallisia nimiä on jo mietitty ja kissanristiäiset olisi tarkoitus pitää, kunhan noista väreistä saa hieman enemmän selvää. Kauniita sekä komea pienokaiset ovat joka tapauksessa. Bertta hyysää lapsiaan tunnollisesti ja on ollut tyytyväinen pesän sisustukseenkin. Ainoastaan viime lauantaina neiti sai päähänsä yrittää muuttaa lastensa kanssa alakerran kenkäkaappiin. Minä en asiasta ollut samaa mieltä ja Bertta tyytyi päätettyyn pienen ja sievän keskustelun jälkeen.

Viikon vanhojen Hilirimpsiksien kuulumisia

Pentupesässä voidaan oikein pulleasti, kaikki pennut ovat noin 200 grammaa tällä hetkellä. Annikki kävi eilen meillä vierailulla ja pentujen värejä ihmettelemässä. Mitään varmaa ei hänkään vuosikymmenten kokemuksella voinut vielä sanoa.Onnistuimme saamaan pesään siis sangen hassun värisiä lapsukaisia! Täytyy siis yrittää vain malttaa mielensä ja katsella pentusten kehittyessä miltä väritykset näyttävät. Kunhan eivät vihreitä ole, niin kaikki kelpaa!Sukupuolista uskaltaisin arvella tyttöjengin keskelle yhden pojankin humpsahtaneen : ) Meidän perheessä riittää vauveleista iloa. Lapset hoitavat pentujen viihdytyspuolen ja hyvin tarkkaan ovat mukana myös aamuin illoin tapahtuvissa punnituksissakin. Ottavat varmaan mallia sen varalle, kun jatkavat Hilirimpsiksen seuraavana sukupolvena....