Helmikuun taikaa

Aika on mennyt kuin siivillä. Hilirimpsiksen mammaa jo aivan kauhistuttaa ajatus tyttösten muuttamisesta omiin koteihin....Neitokaiset ovat vauhdikkaita tapauksia edelleenkin ja kodin kaikki nurkat on tutkittu erittäin tarkkaan.

Liinu on tyttösistä nykyisin se selkeä prinsessa aka pissis. Hän on Hieno Neiti ja ei takuulla koske mihinkään likaiseen tai epäilyttävään. Tosin välillä hän unohtaa roolinsa ja painii siskojensa kanssa aivan hiki päässä. Savonlinnassa odotteleva Taavi tulee olemaan vielä ihmeissään uuden siskonsa prinsessa eleistä : )

Chili puolestaan on se, josta ihmismaailmassa tulisi varmastikin Professori Chili! Hän on se pentueen järki ja ajattelija. Tyttö on saanut aivoja koko lauman edestä ja mielellään niitä käyttääkin. Hän tietää arvonsa ja on sitä mieltä, että ei tarvitse neuvoja keneltäkään. Chili rakastaa juksata siskojaan. Chilillä on myös tarkka päivärytmi, hän herää nokosiltaan vasta klo:17.00 jälkeen, ei yhtään ennen vaikka mamma huutaisi itsensä kipeäksi neitiä etsiessään.Onnea vaan Iisalmeen neidin etsinnöissä tulevaisuudessa : )

Diorin uusi kotiväki voi puolestaan alkaa neulomaan itselleen rautaisia villasukkia. Diorille iskee öisin mieletön pakkomielle ihmisten varpaisiin ja hän tekee aivan kaikkensa onnistuakseen saalistamaan edes yhden varpaan per yö. Dior rakastaa myös ihmisten hameen helmoissa roikkumista ja oikeastaan kaiken vähänkään liikkuvan asian jahtaamista.

Sissi on pentueen aivottomin versio. Vauhtia on selkeästi enemmän kuin kykyä ajatella ja kaikkihan arvaavat mitä siitä seuraa...Todella paljon törmäilyä, tipahtelua, hupsiksia sekä kupsiksia...Luonteeltaan siis aivan passeli meidän perheeseen! Jos edes mielessäni pohdin tytön sijoittamista, niin heti seuraavana yönä voin olla varma, että tyynylläni on maailman kova äänisintä kehräystä ja koko yön saan mustia suukkosia. Aamuun mennessä ihmettelenkin miten olen voinut edes ajatella tämän pottunokkaisen ja pieni korvaisen neidin sijoittamista mihinkään. Ei minusta taida koskaan kunnon kasvattajaa kehkeytyä, kun minut saa näin helposti hurmattua...

Vaikkakin tuleva pentujen lähtö jo nyt surettaa ja pelottaa, niin olen maailman onnellisin kasvattaja tällä hetkellä. Syy siihen on se, että tiedän koko siskosten sarjan saavan erittäin rakastavat ja ihanat kodit. Kuten viime pentueenkin kohdalla, minulla on jälleen sellainen olo, että oikeat kissat löysivät juuri oikeat ihmiset itselleen. Se on oikeaa sielujen sympatiaa! Tosin perheet eivät taida vielä arvatakkaan millaisia touhu liisoja tulevat kotiinsa täältä kantamaan!